Joululahjoja

Tämä vuosi on poikkeuksellinen. Minulla on nimittäin nyt jo kaikki joululahjat hankittu ja jopa paketoitukin. Oli aikasta paljon mukavampaa kierreillä jouluostoksilla ilman tolkutonta ruuhkaa ja viime hetken paniikkia.

Syy ajoissa hoidettuihin tonttuvelvollisuuksiin on kuitenkin aivan muualla kuin siinä, että olisin yhtäkkiä muuttunut tässä asiassa suunnitelmalliseksi. Tämä tonttu on nimittäin perjantaina kaukana Suomesta eikä palaa ennen kuin uuden vuoden jälkeen. Matkaa voi tarkemmin seurata täältä.

Kuvassa joululahjat äidilleni (joka ei toivottavasti lue tätä blogia). Huovutetut helmet ja patalaput. En paljon muina vuodenaikoina huovuta tai askartele mutta joulun aikaan villa vetää minua puoleensa.

Talvipäivänä

Käytiin viikonloppuna sukuloimassa. Tontut kiertää.

Allotria

 

Viime viikolla tuli jälleen kerran viereiltua kavereiden kanssa Allotria-ravintolassa. Paikassa on toiminut elokuvateatteri 50-luvulla ja ravintolankin sisustus henkii samaa aikaa. Allotria on siitä kiva, että sinne voi mennä pelkästään kahville tai kaljalle tai sitten syömään oikeasti. Lauantaisin ravintolassa tarjoillaan oikein maittava aamiainen. Ruokalista on kiinnostava, ei liian pitkä ja vaihtuu ainakin osaksi sesongin mukaan. Herkullisen kuuloisesta listasta huolimatta aivan kaikki ruoat eivät aina ole olleet nappisuorituksia. Nyt omat tattikaalikääryleet olivat hieman raakoja, kun taas kaverin punajuuriraviolit oikein herkullisia. Allotria on kuitenkin oikein kelpo ravintola. Ainakin jos ei jaksa tehdä pöytävarausta etukäteen tai lähteä keskustaan asti.

Ikkunasta

Kiinnitän aivan liian vähän huomiota näkymään, jota katselen päivittäin ikkunasta. Siitäkin huolimatta, että se on erityisen komea. Nyt vielä valkoisella kuorrutettu.

Tänään vastapäisen rakennuksen katolla oli miehiä pudottamassa lunta. Touhu näyttää aina kovin hurjalta. Kerran seurasimme yhtä, joka teki koko päivän töitä kymmenen asteen pakkasessa ilman pipoa. Hän ei paljon huomisesta huolehtinut. Turvaköysikin oli nilkkaan kiinnitetty...

Lisää lunta

Lunta tuprutteli iltapäivällä ja alkuillasta lisää. Kotimatkaan meni tunti ratikalla, kun kävellenkin selviäisi puolessa. Kuvan keltaisesta pyörästä näkyy enää nipin napin tarakka.

Lunta

Aamulla oli uutta lunta kymmenisen senttiä. Koko päivän on pyryttänyt lisää. Aivan loistavaa. Kaikkialla on valkoista. Rumaksi ruskeaksi suolattu katukin on taas valkoinen. Kunpa talvea jatkuisi viime vuoden malliin.

Eilen oltiin pulkkamäessä. Se jos jokin on hauskaa. Läheisessä Alppipuistossa on niin hurjat mäet, etten tainnut viime talvena kertaakaan uskaltaa aivan ylhäältä asti. Kohta taas uudelleen laskemaan. Nyt täytyy nauttia niin kauan kun talvea riittää.

Illalla on luvassa itsenäisyyspäivän illanvietto kavereitten kanssa. Lahjaksi huovutin pitkälakkisen tontun.

Kakkua, mekkoja ja tapaksia

Eiliseen kuului lähes joka lauantainen visiitti keskustaan. Joka kerta se päättyy ihmismassoihin kyllästymiseen, siihen, että kaupoissa tulee liian kuuma, nälättää ja väsyttää. Silti aina jossain vaiheessa lauantaita alkaa tehdä mieli keskustaan kahvittelemaan.

Eilen kahviteltiin Design Forum Shopin kahvilassa, joka on aikaisemmin vakuuttanut kakkutarjonnallaan. Eilenkään ei tarvinnut pettyä. Kakkugallerian sitruuna-marenkipiirakka oli suussa sulavaa. Kakkujen lisäksi kyseiseen paikkaan houkuttelivat Jolierin kääntömekot, joista tiedän haluavani jonkun, en vain osaa päättää minkä.

Tällä kertaa ei kotiin palattu nälkäisinä, vaan mahat pullollaan. Tapasta kutsui taas herkkutapaksillaan. Paikka on mukavan pieni, musiikki tunnelmaan sopivaa, henkilökunta mukavaa ja ruoka hyvää. Ehdottomasti kaupungin paras tapas-paikka.

Tästä se alkaa

Olen jo vuosia lueskellut muiden blogeja ja ajatellut, että joskus vielä perustan oman. Sitten, kun minulla on enemmän aikaa. Ei aikaa taida olla nyt sen enempää kuin koskaan, mutta tässä se on. Oma blogi.

Tarkoitukseni on kirjoitella minulle tärkeistä asioista. Reissaamisesta. Hyvästä ruoasta. Kiinnostavista kirjoista, elokuvista, musiikista. Tehdyistä löydöistä, olivat ne sitten vaatteita tai kauniita esineitä. Kaikesta siitä, jonka parissa viettäisin enemmän aikaa, jos vain ehtisin. Niin paljon kivoja asioita, niin vähän aikaa...