Rapupurjehtimassa

Huh, mitä kiirettä arki on ollut viime viikot. Monta kivaa juttua on jo jäänyt raportoimatta, kun kotona ei ole ehtinyt käydä paljon muuta kuin nukkumassa. Onneksi nyt vähitellen pitäisi kiireen helpottaa.

Yksi jo kohta pari viikkoa sitten tapahtunut juttu, oli rapupurjehdus Helsingin edustalla. Yksi kavereistamme bongasi netistä tarjouksen, jolla Aqua Bluen iltapurjehduksen rapuineen sai kaksi yhden hinnalla. Kerran jo meidän porukkamme retki peruuntui myrskyn takia, mutta onneksi vielä ehdimme purhjehtimaan tänä syksynä. Hauskaa nimittäin oli.

Meillä kävi todella hyvä tuuri sään kanssa. Kaunis ja lämmin auringonpaiste ja kuitenkin kunnon tuuli siivittivät matkaa. Purhjehtimiseen saimme tuntumaa, kun pääsimme kaikki suorittamaan omia tehtäviämme. Täytyy sanoa, että saaristossa purjehtiminen käy paljon enemmän liikunnasta kuin viime talven Karibian "jatketaan samaan suuntaa seuraava vuorokausi -purjehdus".

Rapuja pysyhdyimme syömään Suomenlinnan vierasvenesatamaan. Hyvin maistuivat. Kun käänsimme nokkamme takaisin kaupunkiin, oli jo aivan pimeää. Kuuden tunnin retki oli ehdottomasti kaikkien eurojensa arvoinen. Ensi vuonna uudelleen.

Mustatorvisienikohokas

Hyvistä aikomuksista huolimatta blogin kirjoittamisessa on ollut taas kovin pitkä tauko. Kiirettä on pitänyt. Tänään taitaa olla viikon ainoa arki-ilta, jolloin olin kotona ennen kahdeksaa.

Onneksi tällä kertaa kiireessä on kyse melkein vain kivoista jutuista - ei pelkästä töissä iltamyöhään notkumisesta. Eilen alkoi joogan alkeiskurssi. Ranskan tunneilla olen käynyt jo pari kertaa. Huomenna olisi tarkoitus mennä purjehtimaan ja syömään rapuja. Tosin sääennuste lupaa sellaista keliä, että epäilen vahvasti homman jäävän vain haaveeksi.

Viime viikonloppu yllätti kesäisillä säillään, joista piti ottaa kaikki irti. Pyöräilin huiskis vuihkis vesijuoksemaan, Silvopleen kasvislounaalle, torille, pyöräkaupoille (nyt mulla on uusi pyörä, jes), Ihanaan Kahvilaan, Dylanin brunssille, Lammassaareen... Huippukivaa.

Torilta tarttui matkaan puolukoitten ja kanttarellien lisäksi litra mustia torvisieniä. Olin jo viikkoa aikaisemmin ostanut pienet kohokasvuoat, koska jostain olin saanut päähäni, että haluan sienikohokasta. Netistä bongasin myöhemmin erittäin toimivaksi onnistuneen reseptin (sen verran sovelsin, että laitoin puoleen taikinasta sienien sijaan kinkkua) ja ryhdyin hommiin. Odotukset onnistumiselle olivat nollan luokkaan. Mutta vielä mitä, kohokkaat kohosivat oikein hienosti ja vieläpä maistuivat hyvältä. Saa nähdä, oliko tämä vain kohokasaloittelijan tuuria vai onnistuuko uudelleenkin.

Fiskars & Nikari

Olin eilen työpaikan "kesä"retkellä aina niin ihanassa Fiskarsin ruukissa. Kuulimme Fiskarsin historiasta, Fiskars Oy:n nykypäivästä ja tulevaisuudesta, söimme hyvin ja toki shoppailimmekin.

Parasta päivässä oli kuitenkin vierailu ihastuttavaan Nikari Oy:hyn. Vaikka olin törmännyt heidän tuoleihinsa sekä Monocle-lehdessä että Kiasmassa, en etukäteen tiennyt yrityksestä yhtään mitään. Yritys osoittautui hienoksi yhdistelmäksi vanhoja perinteitä, uusia innovaatioita, kansainvälisyyttä, Suomi-rakkautta, huippuosaamista ja ympäristöarvoja. Lisää tällaisia ja minulle lisää rahaa uusia huonekaluja varten.

Kesän viimeinen päivä

Lauantaina oli kesän viimeinen päivä. Ehkä syyskuussakin on vielä lämmintä ja aurinkoista mutta silloin on syksy. Ja syksyltä tuntuu nyt jo. Sade ropisee ikkunalaudoilla, ulkona on pimeää ja lasissa portviiniä. Mutta viikonloppuna, silloin oli vielä kesä.

Perjantaina pääsimme nauttimaan Helsingistä parhaimmillaan. Ne ovat niitä elokuun pimeitä lämpimiä iltoja. Niitä, jolloin voi ajella pyörällä ympäriinsä ja tarkenee yölläkin kesävaatteissa. Toki keskikesälläkin tarkenee, mutta silloin ei tunnu yöltä, koska ei ole pimeää.

Lauantaina ajelimme mökille. Savustimme kalaa ja kahvin kanssa söimme omenapiirakkaa. Pelasimme sulkapalloa niin, että käsivarsi on vieläkin kipeä. Saunoimme ja uimme.

Sunnuntaina ehdimme vielä auringon paisteessa sieniretkelle. Emme keränneet mitään, tunnistimme vain. Sitten yhdessä hujauksessa tuli syksy. Tuuli yltyi, taivaalle kerääntyi mustia pilviä ja ilma viileni. Hei, hei kesä.

4th of July

Yksi etukäteen odotetuista jutuista  kesän matkalla oli Amerikan itsenäisyyspäivän viettäminen New Yorkissa. Se oli myös yksi ainoista asioista, jonka eteen tein jotain jo Suomesta käsin. Päättelin nimittäin, että ko. päivänä voi ravintoloissa olla hieman tungosta. Niinpä varasin pöydän jo etukäteen. Homma hoitui sen verran kätevästi OpenTable -palvelusta, että varasin samaan syssyyn muutamalle muullekin illalle ruokapaikat sieltä.

Tiesin kyllä, että itsenäisyyspäivälle varaamaani ravintolaa kehutaan hienoista maisemistaan. Silti yllätyimme, kun meidät ohjattiin terassille aivan Hudson-joen rantaan ja suoraan edessämme häämötti itse Lady Liberty. Ruoka ei ihan yltänyt maisemien tasolle, mutta Gigino at Wagner Park oli silti täydellinen illallispaikka heinäkuun neljännelle.

Syötyämme käveleskelimme pitkin Hudson-joen rantaa ja ihailimme kaunista auringonlaskua. Illan olisi voinut kruunata Macy's-tavaratalon perinteinen ilotulitus mutta sitä katsomassa oli aivan liikaa väkeä, se alkoi paljon ilmoitetua myöhemmin ja oli turhan pitkä. Uskokaa pois, ilotulitus on ilotulitusfaninkin mielestä liian pitkä, jos se kestää 25 min. Valitukset sikseen, Independence Day New Yorkissa ei ehkä ollut aivan täydellinen, mutta sen verran hieno kokemus se oli, että varmasti jää mieleen.

Ravintolapäivä ja eläimet kylässä

Harmitti kovasti, kun alkukesän Ravintolapäivä jäi kokematta. Niinpä pidin tällä kertaa huolen siitä, että olin kaupungissa, kun toisen kerran kellä vain oli mahdollisuus perustaa kahvila tai ravintola päiväksi. Paikkojen kiertelyyn varasimme paljon aikaa ja kulkuvälineeksi pyörät. Nopeasti huomasimme, että mikäli haluaa päästä ruuille, on paikan päälle saavuttava mielellään jo reilusti ennen ravintolan aukeamista. Ihmisiä riitti ja siten myös jonoja.

Kuvissa ihana Wohvelii! -kahvila Ritarikadulta, jossa vohveleita tarjoiltiin herkullisten kotitekoisten hillojen ja jätskin kera ensimmäisen kerroksen ikkunasta. Vohveli metsämansikkahillolla, nam.

Testasimme ravintolapäivänä myös Vallilan Makasiinien Mehumanian, Sonckin korttelin sisäpihan Ravintola Piirakkapihan, espanjalaisen, argentiinalaisen ja italialaisen pitämän L`Orto Del Pipistrellon ja kotikulmilla keittoa tarjoilleen Ravintola Aukio-on. Kaikkialla ruoka oli hyvää ja palvelu sellaista, että siitä oikeatkin ravintolat voisivat ottaa mallia.

Kesken Ravintolapäivän päädyimme Karhupuistoon askartelemaan karhun pään. Työpaja oli osa Helsingin Juhlaviikkojen Eläimet kylässä -tapahtumaa, joka jatkuu perjantaihin saakka. Käy sinäkin siellä tekemässä oma voimaeläimesi ja osallistu perjantaina kulkueeseen. Minä menen ehkä vielä joku päivä tällä viikolla askartelemaan hirven. Se näyttää hilpeältä ja saa kanssakulkijoissa aikaiseksi ehkä karhuakin paremmat naurut.

Brooklyn & Queens

Pelkästään Manhattanissa olisi riittänyt tekemistä ja näkemistä paljon viikkoakin pidemmäksi ajaksi. Me emme kuitenkaan malttaneet pysyä vain siellä, vaan vierailimme myös muualla New York Cityssä. Queensissa kävimme katsomassa baseball-ottelua. Yleensä yksi tylsimmissä joukkuelajeista yllätti tarjoamalla meille hot dogien lisäksi oikein jännittävän Mets vs. Yankees -ottelun.

Brooklynissa käytiin myös. Yhtenä iltana syötiin hipsteri-mekaksikin kutsutussa Williamsburgissa. Sushit olivat hienoinen pettymys ja kaupunginosa muutenkin kaukana vaihtoehtoisesta äänekkäiden amerikkalaisteinien jonottaessa baareihin minihameissaan.

Yhtenä päivänä huristelimme metrolla hiekkarannalle. Brighton Beachin venälaisalueella vietimme hetken ihan aitoa rantaelämää ja kävimme testaamassa Atlantin aaltoja. Coney Islandin hyvipuisto olisi ollut edukseen illalla  hieman viileämmällä säällä. Hauska tuolla oli silti käydä ja nähdä hieman erilaista New York Citya. Ensi visiitillä voisi jopa kuvitella säästävänsä hieman hotellikustannuksissa ja majoittuvansa Brooklynin puolelle.

Retkeilyä ja pizzaa

Amerikan kuvien väliin muutama kuva meidän viikonlopun telttaretkeltä, joka suuntautui Kytäjä-Usmin ulkoilualueelle Hyvinkään kupeeseen.Mukavan vaihtelevat maisemat ja kohtuullisen lyhyt ajomatka Helsingistä tekevät alueesta oikein kivan retkikohteen. Rauhallistakin oli. Yövyimme pienen lammen rannalla ja näimme lauantaina ainoastaan pari muuta ihmistä, kun kävelimme toiselle lammelle uimaan.

Retkeilyyn kuuluu teltassa nukkumisen ja rinkan raahaamisen lisäksi oleellisena osana retkiruoka. Tällä kertaa ei tyydytty perussörsseleihin, vaan tehtiin pizzaa. Ilmeisesti pizzan valmistus retkikeittimellä kuuluu partiolaisten perustaitoihin. Minä tosin en vanhana partiolaisena ole koskaan edes nähnyt pizzaa valmistettettavan metsässä ja suhtauduin koko kokeiluun melkoisen varauksellisesti.

Ensin tehtiin tavallinen pizzataikina, jota levitettiin ohut kerros oliiviöljyllä voideltuun paistinpannuun. Päälle tomaattisosetta, juustoraastetta, tonnikalaa, tomaattia, ananasta ja oreganoa. Meillä bonuksena oli myös pakasteherneitä, joita oli matkassa pitämässä juusto viileänä. Koko komeuden päälle folio kanneksi (muodostaa "uunin") ja noin vartiksi kaasukeittimen liekin päälle. Lopputulos ei vain maistunut pizzalta, vaan myös näytti siltä. Juusto oli nätisti sulanut pizzan päälle ja olemus oli muutenkin kuin ihan oikeassa pannu-pizzassa. Kyllä oli kiva mennä nukkumaan mahat täynnä herkku-pizzaa.

Chinatown

Yksi asia, joka tekee New Yorkista niin omanlaisensa, on sen monikulttuurisuus. Vaikka Chinatownin pääkadut saattavatkin olla täynnä turisteja, tuntuu sivukujilla kävellessä aivan kuin olisi oikeasti Kiinassa.
Chinatown oli myös oiva valinta hotellin sijainniksi. Kävelymatkan päästä löytyivät sekä Sohon ostospaikat että Lower East Siden ja Alphabet Cityn kivat ravintolat.

Hotel Mulberry ei turhaan keiku Tripadvisorin hotelliarvioissa 50 parhaan hotellin joukossa. Vaikka hotelli ei ole mitään ihmeellisempää kuin uusi ja siisti kolmen tähden hotelli, on tuolla hinnalla ja sijainnilla (tai niistä vähän joustamallakin) vaikea löytää parempaa. Suosittelen.

Hauskinta asuinpaikassamme olivat ikkunasta avautuvat maisemat Columbus Parkiin. Aamulla saimme seurata voimistelua ja tanssiharjoituksia. Päivällä siellä soitettiin musiikkia meille tuntemattomilla kiinalaissoittimilla. Ja kun palasimme illalla nukkumaan, jatkuivat jo aamulla varhain alkaneet korttipelit ja mahjong pienten pöytälamppujen valossa.

New York

Kerran olen käynyt aikaisemmin. Takaisin ei ollut kiire. Nyt on. Upea kaupunki.

Paluu arkeen

Arki on alkanut ja hiljaisuus blogissa toivottavasti tältä erää päättynyt. Viiden viikon kesäloma kului nopeasti, liian nopeasti. Nyt kuitenkin kun miettiii, niin mahtuihan siihen monenmoista. Valokuvia laitan näytille, kun saan niitä edes jonkinlaiseen järjestykseen. Niitä on kertynyt satoja sekä yhdistetyltä Amerikan ja Islannin matkalta että kotoisammin kesämökeiltä.

Lomalle oli asetettu ainoastaan yksi tavoite ja se toteutui hyvin: moneen viikkoon työasiat eivät olleet lainkaan mielessä. Tänä vuonna myös paluu lomalta töihin sujui huomattavasti aikaisempia kesiä helpommin. Pitää ensi vuonnakin muistaa, että kun aloittaa työt keskellä viikkoa, tulee viikonloppu paljon tavallista nopeammin.

Ajatukset alkavat säidenkin myötä olla vähitellen syksyssä. Perinteiseen tapaan monet ideat liittyvät uusiin harrastuksiin. Joogaan ilmoittauduin jo, ranskan alkeiskurssia vielä harkitsen. Kovin montaa iltaa en halua täyttää ohjelmalla, koska mielestäni talvi on lepäämistä varten. Jaksaa sitten taas paremmin keväällä päivien pidentyessä mennä viipottaa.

Ole luonani aina

Ole luonani aina on ehkä surullisin elokuva, jonka olen koskaan nähnyt. Vaikken ole ainakaan keskimääräistä pahempi elokuvissa itkijä, sain eilen pyyhkiä kyyneleitä vielä kotimatkallakin.

Elokuva kertoo Kazuo Ishiguron kirjaan perustuen raskaan tarinan ihmisen ahneudesta ja elämän rajallisuudesta. Se on tieteiselokuva, mutta ei kuitenkaan sillä tavallisella tulevaisuuteen sijoittuvalla tavalla. Se on myös vahvaa draamaa aivan arkisista teemoista kuten ystävyydestä ja aikuiseksi kasvamisesta. Ole luonani aina kertoo myös mustasukkaisuuden värittämän rakkaustarinan.

Ole luonani aina on vireeltään muutamia lyhyitä hetkiä lukuun ottamatta surumielinen, väreiltään karsittu, kauniisti kuvattu. Päähenkilöiden kohtalo leijuu synkkien pilvien lailla koko elokuvan päällä. Erityisesti Carey Mulligan onnistuu luomaan Kathy H:sta uskottavan, kohtaloonsa kasvavan hahmon.

Kaiken kaikkiaan Ole luonani aina on tunteisiin vetoava, lumoava ja mieleenpainuva elokuva, joka kaikessa masentavuudessaankin on ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Mökkeilyä

 

 

 
Viikonloppu kului mökillä. Aamukävelyä auringossa, siian savustamista, marjapiirakkaa, reipas juoksulenkki, saunomista, aamu-uinti, linnunpöntön rakentamista, grillailua, kevään ihastelua, raparperipaistosta, nokkosten keräämistä... Parhautta.