Lauantaina oli kesän viimeinen päivä. Ehkä syyskuussakin on vielä lämmintä ja aurinkoista mutta silloin on syksy. Ja syksyltä tuntuu nyt jo. Sade ropisee ikkunalaudoilla, ulkona on pimeää ja lasissa portviiniä. Mutta viikonloppuna, silloin oli vielä kesä.
Perjantaina pääsimme nauttimaan Helsingistä parhaimmillaan. Ne ovat niitä elokuun pimeitä lämpimiä iltoja. Niitä, jolloin voi ajella pyörällä ympäriinsä ja tarkenee yölläkin kesävaatteissa. Toki keskikesälläkin tarkenee, mutta silloin ei tunnu yöltä, koska ei ole pimeää.
Lauantaina ajelimme mökille. Savustimme kalaa ja kahvin kanssa söimme omenapiirakkaa. Pelasimme sulkapalloa niin, että käsivarsi on vieläkin kipeä. Saunoimme ja uimme.
Sunnuntaina ehdimme vielä auringon paisteessa sieniretkelle. Emme keränneet mitään, tunnistimme vain. Sitten yhdessä hujauksessa tuli syksy. Tuuli yltyi, taivaalle kerääntyi mustia pilviä ja ilma viileni. Hei, hei kesä.
Perjantaina pääsimme nauttimaan Helsingistä parhaimmillaan. Ne ovat niitä elokuun pimeitä lämpimiä iltoja. Niitä, jolloin voi ajella pyörällä ympäriinsä ja tarkenee yölläkin kesävaatteissa. Toki keskikesälläkin tarkenee, mutta silloin ei tunnu yöltä, koska ei ole pimeää.
Lauantaina ajelimme mökille. Savustimme kalaa ja kahvin kanssa söimme omenapiirakkaa. Pelasimme sulkapalloa niin, että käsivarsi on vieläkin kipeä. Saunoimme ja uimme.
Sunnuntaina ehdimme vielä auringon paisteessa sieniretkelle. Emme keränneet mitään, tunnistimme vain. Sitten yhdessä hujauksessa tuli syksy. Tuuli yltyi, taivaalle kerääntyi mustia pilviä ja ilma viileni. Hei, hei kesä.