Hiihtämässä

Ei ollut niin kamalaa kuin muistin. Nimittäin hiihtäminen. Osasyynä oli varmasti se, ettei tällä ollut mitään tekemistä peruskoulun hikisten liikuntatuntien kanssa. Hiki kyllä tuli, sillä jo lapsuudesta tuttuun tapaan hiihtelin ihan liikaa vaatteita päälläni.

Nyt edettiin omaa tahtia, järven jäällä, ilman valmiita latuja. Ei tuskaisia nousuja, joissa sukset menevät yhtä paljon taakse- kuin eteenpäin. Eikä pelottavia laskuja, joihin lähtiessä ei tiedä, selviääkö hengissä alas. Yhden pienen mäen jouduin laskemaan, näytin kuulemma ulkomaalaiselta. Tasamaalla matka taittui kuitenkin mukavasti.

En silti ole ryntäämässä kauppaan ostamaan omia nanopohjasuksia. Keksin monta paljon kivempaa talviulkoilumuotoa. Jäälle voin tosin lähteä uudelleenkin hiihtelemään. Ainakin, jos sen jälkeen pääsee saunomaan.

Bistro Artesana

Kävin vihdoin testaamassa etenkin sunnuntain brunssistaan paljon kehuja saaneen kasvisravintola Bistro Artesanan. Ensivaikutelma oli pettymyksekseni kovin kotikutoinen kuten monissa muissakin kasvisravintoloissa.

Tärkein oli kuitenkin kunnossa eli ruoka oli hyvää. Plussaa lisäksi siitä, että lounasta tarjoillaan myös lauantaisin. Harvasta paikasta saa tuohon hintaan yhtä maukasta ruokaa viikonloppuisin. Myös ala carte -lista näytti oikein herkulliselta.

Jotain Artesanassa pitäisi kuitenkin tehdä ravintolan olemukselle. Nettisivuilla toivotaan myös lihansyöjiä kokeilemaan ravintolan ruokia. Valitettavasti kiinnostava ruokalista ja A-oikeudet eivät vielä tee ravintolasta varteenotettavaa illallispaikkaa. Helsingistäkin saisi löytyä kasvisravintola, johon tultaisiin siksi, että se on viihtyisä ja ruoka on hyvää, eikä vain siksi, että ruoka on vegaanista.

Tauluja

Kuvien kolme taulua kotiutuivat meille jo muutama viikko sitten. Ne on hankittu täältä. Yksi niistä lähtee ystävälle syntymäpäivälahjaksi, jos vain enää maltan siitä luopua. Muut kaksi etsivät vielä paikkaansa ja siirtyvät yhden tason päältä toiselle valon ja fiiliksen mukaan.

Olen erityisen ihastunut tuohon, jossa on kuva naisesta ja teksti "Kadonnut". En ole vielä päättänyt, onko nainen kadonnut vai jotain naiselta. J:n suosikki on mies, jonka pään päällä on kello. Tosin J luuli, että se on viikinkikypärä. Minä taas ostaessani luulin, että siinä on lintu.

Medicien naapurissa

Italia-kuumettani ei yhtään helpottanut eilen kirjastoon palauttamani kirja. Medicien naapurissa lukiessa eläytyminen Italian maaseudulle tuntuu helpolta. Kirsi Pihalla on sana hallussa ja kirja on samaan aikaan sekä kiinnostava että hauska.

Ah, olisipa minullakin oma kesätalo Italiassa ja naapurit, jotka kutsuisivat lounaalle sunnuntaisin.

Ystäviä kylässä

Meillä oli eilen muutama ystävä istumassa iltaa. Olin lupautunut tekemään jotain pientä suolaista, joka tarkoitti tällä kertaa parsakaali-suppilovahvero-sinihomejuustopiirakkaa ja savulohi-pinaattipiirakkaa. Niin hyvin tekivät kauppansa, etten ehtinyt ottamaan kuvia. Jälkkäriksi oli Valion ohjeella tehtyä marjatorttua vaniljakastikkeella. Torttu oli todella nopea tehdä, ei liian makea ja koostumukseltaan pehmeä. Oikein kelpo ohje siis.

Ilta kului muutenkin oikein mukavasti. Nyt pitäisi tarttua tiskeihin.

Somewhere

Näin vihdoin Sofia Coppolan uusimman. Somewhere on hieno elokuva, jossa ei ole turhaa musiikkia, ei turhia tapahtumia. Pitkinä hetkinä ei tapahdu juuri mitään, mikä tuo elokuvaan juuri sitä toden tuntua, joka useista elokuvista puuttuu turhan actionin takia. Haukotuksia aiheuttivat vain alun ylipitkät tankotanssikohtaukset.

Elokuvassa on paljon samaa kuin Coppolan aikaisemmassa jättimenestyksessä Lost in translationissa. Aikaa vietetään hotelleissa, käydään ulkomailla ja tunnetaan itsensä ulkopuoliseksi, löydetään ehkä yllättävääkin seuraa.

Valitettavasti Somewhere ei ole tarinana kovin kummoinen. Hetket ovat kyllä hienoja ja kuvaus onnistuneen erilaista mutta jotain jää uupumaan.  Silti elokuva on mukavaa vaihtelua ja suosittelen sitä kaikille perus-Hollywood elokuviin vaihtelua haluaville.

Talvilomalla

Koko minitalviloma ei kulunut maatilamatkaillen, vaan nautimme myös Mänttä-Vilppulan kulttuurikaupungin antimista. Niin odottamattomalta kuin se ehkä tuntuukin, riittää kaupungissa kovasti nähtävää ja tehtävää. Kaupungissa on monta hienoa vanhaa rakennusta, joista useampaan on kunnostettu erilaisia museoita. Me vierailimme Serlachius-museoissa, Göstässa ja Gustafissa. Ensimmäinen kuva on Göstästa, joka on oikein oiva taidemuseo. Toinen kuva on Gustafista, joka kertoo muun muassa alueen historiasta uudenlaisella, vierailijat osallistavalla tavalla.
 
Mäntässä saimme myös hyvää ruokaa. Erityisesti Mäntän Klubin kolmen ruokalajin pöytiintarjoiltu 13,50 maksanut lounas jäi mieleen. Etenkin, kun sen kruunasivat herkulliset rikkaat ritarit.

Maatilamatkailemassa

Palasin eilen muutaman päivän minitalvilomalta. Ei uskoisi, kuinka paljon virtaa saa ihan vain parin päivän ylimääräisellä irrottautumisella töistä.

Matkaseurana oli ystävä vajaan vuoden ikäisen lapsensa kanssa. Matkakohde oli niinkin eksoottinen kuin Mänttä-Vilppula. Majoituimme Peltolan luomutilalla, jota voin lämpimästi suositella vaikka kesälomamatkan pysähdyspaikaksi. Kukaan ei tiedä, kuinka vanha tilan pääräkennus on, mutta sukukirjan mukaan takka ja leivinuuni on rakennettu vuonna 1866 talon peruskorjauksen yhteydessä. Seinässä raksuttava kaappikello on vieläkin vanhempi. 

Peltolassa ruoka oli hyvää, tunnelma ihanan rauhallinen ja majoitustilat viihtyisät. Kotiin palattiin muutaman luomuporkkanakilon kanssa.

 

Matkahaaveita

Ulkona pyryttää lunta, mutta meillä suunnitellaan täyttä päätä ensi kesän lomamatkaa. Sitä se kevään lähestyminen teettää.

Vaihtoehtoja on jälleen useita. New York on monena vuonna jäänyt kakkoseksi, kun on suunnattu jonnekin, missä voi snorklailla. J ei ole koskaan käynyt New Yorkissa ja minullakin edellisestä visiitistä on niin kauan, että kaupunki kutsuu puoleensa yhä voimakkaammin. Ainakin ruoka on hyvää ja nähtävää paljon.

Toisena vaihtoehtona on autoilu Italiassa. Lennot jonnekin, vuokra-auto alle ja nenä sinne, mikä tuntuu juuri sillä hetkellä kutsuvimmalta. Liikkeelle sen verran aikaisin kesällä, ettei majoituksia tarvitse varailla etukäteen.Ainakin ruoka on hyvää ja nähtävää paljon. Vaikeita valintoja.

Kuva on viime kesältä Kreikasta. Silloin saarihypeltiin muun muassa Santorinilla.

Häissä

Olin viikonloppuna täydellisissä häissä. Morsiuspari oli säteilevä, ruoka hyvää, puheet hauskoja, juhlatila kaunis, tanssia riitti ja kaikki viihtyivät. Häissä oli vain morsiusparille oikeasti tärkeitä ihmisiä. Kaukaiset tädit oli jätetty kutsumatta, paikalla oli paljon hääparin ystäviä. Kaikille halukkaille oli järjestetty majoitus ja juhlat jatkuivatkin aamuun saakka. Kello kävi viittä, kun suunnistin nukkumaan. Silloin oli sauna vasta saatu lämpimäksi.

Ajelimme eilen kotiin Tammisaaren kautta. Pidän kovasti kyseisestä kaupungista. Kävelimme aurinkoisessa säässä ympäri keskustaa ja löysimme sattumalta aivan ihastuttavan ravintolan. Syömäni annos oli niin kaunis, ettei siihen olisi raaskinut haarukkaansa upottaa. Kannatti, ruoka oli erinomaista. Paikka on Cafe Ada, suosittelen.

Luistelemassa

Sunnuntaina aurinko paistoi sen verran houkuttelevasti, että oli aika kaivaa luistimet komerosta. Puotilan matkaluisteluratakin oli juuri sopivasti saatu avattua, joten ei tarvinnut tyytyä pelkkään kentän kiertämiseen. Tänä vuonna lenkillä on mittaa reilut neljä kilometriä, joten maisematkin vaihtuvat mukavasti luistellessa.

Ihan helpolla ei sunnuntain luistelijoita päästetty. Kova vastatuuli nosti hien pintaan ja välillä piti pysähtyä lepäämään. Paikallaan oleminenkin oli tuulessa haastavaa ja kuvassa pysyn vain juuri ja juuri pystyssä. Onneksi väsyneet luistelijat palkittiin kotona porolla ja punaviinillä.