Keväinen Tukholma

Jaloista sen huomaa. Nimittäin sen, että on ollut kaupunkilomalla.

Tukholma on mukava. Sen verran riitti myös nähtävää, ettemme me levottomat sielut meinanneet pysyä hetkeä pidempään paikallamme. Ja sen tuntee vielä tänäänkin jaloissa.

Tukholmassa on kevät. Vielä paljon enemmän kuin täällä. Monia vihreän sävyjä ja vaaleanpunaista hattaraa. Kungsträdgårdenin kirsikkapuut ovat täydellisen kauniita.

Kolme päivää kuluu nopeasti mutta kyllä siinä ehtiikin. Mieleen jäivät hattarapuiden lisäksi erityisesti:

• Vasa-laiva, joka on paljon suurempi kuin etukäteen luulin
• Djurgårdenin ihastuttava puutarharavintola Blå Porten, jonka juuret ulottuvat 1600-luvulle saakka
• Aamukävely Östermalmille, kun kaupunki oli vielä ihan hiljainen
• Kuninkaanlinnan vahdinvaihto, seisoin yli tunnin kiikkerällä kettinkiaidalla, jotta näin hevosia ja sotilaita
• Södermalmin pikkuputiikit ja yksi herttainen kahvila, jonka nimi ei jäänyt mieleen
• Ramblas-niminen tapas-paikka (Långholmsgatan 3), jossa olisi melkein voinut kuvitella itsensä Espanjaan
• Kävely pitkin Kungsholmenin rantapolkua, sinä päivänä oli todella lämmin
• Lasi punaviiniä ja hyvää musiikkia Södermalmin Pet Sounds Barissa
• Angry Birdsin pelaaminen uudella puhelimella metrossa, puistossa, jonossa...

Hyvää pääsiäistä!

Minun oli tänään tarkoitus kirjoittaa uuden pyöräilykypärän innoittamana pyöräilystä ja muustakin liikunnasta. Niinhän siinä sitten kävi, etten ehtinyt liikkumaan enkä nyt ehdi edes kirjoittaa aiheesta.

Ilta on pääosin kulunut pakatessa. Huomenna kone lähtee hirmuaikaisin kohti Tukholmaa.Tarkoitus on viettää siellä koko pääsiäinen. Muita suunnitelmia ei vielä ole. En ole ehtinyt tekemään.

Rentouttavaa pääsiäistä! Liikunnasta ensi viikolla.

Café Cardemumma

Päivittäisen kulkureittini varrella sijaitsee mukava Café Cardemumma. Sekä makeaa että suolaista siellä maistaneena voin todeta, että ainakin leipomukset ovat herkullisia. Mausta päätellen myös paikan päällä tehtyjä. Kuvassa oleva lauantaina testattu porkkanakakku oli suussa sulavaa.

Kehitettävää kahvilalla olisi aukioloajoissa. Lauantaina kahvittelisi mielellään kolmen jälkeenkin. Hankintaan voisi ottaa myös oikean espressokoneen. Kunnon kahvista maksaisi vähän enemmänkin kuin tällä hetkellä tarjoiltavasta automaattikahvista. Muuten hinnat toivottavasti säilyvät nykyisellä järkevällä tasollaan.

Cardemumma on joka tapauksessa oikein tervetullut lisä Kallion melko vähäiseen kahvilatarjontaan. Sinne kannattaa ehdottamasti poiketa, jos liikkuu niillä main.

Siikaa suolakuoressa

Meillä kokkailtiin lauantaina keväistä ruokaa. Siikaa limellä ja korianterilla täytettynä, vihreää parsaa sitruuna-voikastikkeella sekä persiljaperunoita. Siika valmistettiin suolakuoressa, johon tarkemmat ohjeet löytyvät Siskot kokkaa -blogista. Kala onnistui loistavasti. Niin mehevää en ole saanut kuin joskus suoraan savustuspöntöstä.

Kalan lisukkeeksi halusin tehdä perunoita jollain uudella tavalla. Sattumalta törmäsin Sikke Sumarin salviaperunaohjeeseen helmikuun Gloriassa. Rosamunda-perunat paistetaan uunissa, halkaistaan ja koverretaan kuorista pehmeä peruna kulhoon. Perunaan lisätään voita, yrttejä ja suolaa. Salvian sijaan käytin persijljaa. Laitetaan perunaseos takaisin perunankuoriin. Päälle raastetaan parmesaania ja pannaan vielä hetkeksi uuniin grillivastuksen alle. Herkullista.

Jälkkäriksi ideoin simppelin ananas-carpaccion, jonka tyyppistä sain alkuvuodesta Ravintola Lasipalatsissa. Marinoin ohuita ananasviipaleita useamman tunnin sokerissa ja mintussa. Lisäksi lautaselle päätyi kuivattuja mansikoita ja sokeroitua turkkilaista jogurttia. Raikasta, eikä yhtään liian makeaa.

Viikonloppusuunnitelmia

Tälle viikonlopulle on sopivasta tekemistä. Ei niin paljon, että tulisi stressi, ei niin vähää, että alkaisi tylsistyttämään.

Tarkoitus on:

• Siivota ja pestä pyykkiä
• Käydä hallissa ostamassa siika ja valmistaa se suolakuoressa
• Juhlistaa ystävän kolmikymppisiä argentiinalaisittain
• Valita ehdokas ja käydä äänestämässä
• Katsoa Greyn anatomian viime jakso
• Nukkua hyvin

Hernesosekeittoa ja persiljapestoa

Tänään kokkailin pikaisen arki-illan ruoan, johon sain idean lueskellessani äidiltä viikonloppuna lainaamiani lehtiä. Niissä muutamassakin törmäsin hernesosekeiton ohjeeseen. Omaan versiooni laitoin pakasteherneiden lisäksi fenkolia, sipulia, valkosipulia ja kermaa. Keiton hyösteeksi tein persiljapestoa. Annoksen kruunasivat pinjansiemenet ja lusikallinen turkkilaista jogurttia.

Olen kevään aikana tehnyt usemmankin kerran itse näkkäriä Kalastajan vaimon reseptillä. Vaihtelen taikinaan tulevia siemeniä ja pähkinöitä sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään. Tuossa satsissa oli muistaakseni kaurahiutaleiden ja -leseiden lisäksi auringonkukan-, seesamin-, hampun-, pellavan- ja kurpitsansiemeniä. Mantelijauheen sijaan käytin jauhettuja cashew-pähkinöitä. Terveellistä ja maistuvaa.

Sittenkin täällä

Ehkä se sittenkin on tulossa. Nimittäin kevät. Keräsin viikonloppuna kuvatodisteita ja lupaavalta näyttää. Kasveja pilkistää jo lumen alta. Pohjanmaalla näkyi joutsenia muuttomatkalla. Vantaankoski kohisi komeasti ja virtasi ihan muualla kuin pitäisi. Kuiva kiveys innostu minut hyppäämään narua. On muuten rankkaa puuhaa.

Viikonloppu kului sukuloidessa. Perjantaina vietettiin iltaa J:n veljellä Tampereella. Lauantaina suunnattiin hautajaisiin Pohjanmaalle. Vielä samana päivänä ajettiin vanhemmilleni Hyvinkäälle. Pariin päivään mahtui monenlaista. Iloista yhdessäoloa ja surullisia jäähyväisiä. Autossa istumista ja hevosten rapsuttamista. Aurinkoa ja kylmää keväistä tuulta. Nyt pitäisi taas orientuitua uuteen työviikkoon. Ei huvittaisi yhtään.

Kevät?

Vähitellen kärsivällisyys alkaa loppua. Missä kevät on? Kun katson ulos, siellä on syksy. Kun aamulla tarkistan lämpötilan, näyttää mittari lähes talvea. Kesä tuntuu olevan vielä toivottoman kaukana. Vähän konkretiaa se sai, kun osa Flown esiintyjistä julkaistiin eilen.

Tämä talvi on ollut kovin pitkä. Eikä siinä mitään, minä pidän talvesta ja etenkin lumisista talvista. Siitä en pidä, että keväällä on syksy. Onneksi erona on se, että päivät ovat huomattavasti pidempiä kuin marraskuussa.

Vaikka iltaisin valoa riittääkin melko myöhään, en silti ole tällä viikolla ehtinyt ottaa valokuvia valoisaan aikaan. Ehkä syksyiseen tunnelmaan sopii kuitenkin kesäinen valokuva. Kuva on tosin otettu viime (tänä?) talvena siellä, missä lämpöä riittää vuoden ympäri.

Kaikesta huolimatta minusta yksi Suomen parhaista puolista on neljä vuodenaikaa. Ainakin oppii arvostamaan kaunista säätä.

Kesälomasuunnitelmia

Nyt on vihdoin tämän vuoden suuri päätös tehty. Nimittäin kesälomakohteen valinta. Italia roikkui pitkään mukana ja harkittiin sitä eksoottisempiakin kohteita kuten Afrikkaa ja Aasiaa. Kaiken pähkäilyn jälkeen matkakohde valittiin sen suurempia harkitsematta. Mainos lentotarjouksesta Hesarissa ja siltä istumalta nettiin vinguttamaan visaa.

Niin kuin kuva jo paljasti, on matkakohde New York. Sieltä reilun viikon kaupungin humua ihmeteltyämme lennämme Tennesseehen. J:kin pääsee tutustumaan aitoon amerikkalaiseen elämään, kun vierailemme nykyään Nashvillessä asuvan vaihtarivuoden isäntäperheeni luona. Paluumatkalla pysähdymme vielä muutamaksi päiväksi Reykjavikiin.

Olen nyt jo mahdottoman innostunut matkasta. New Yorkiin olen halunnut matkustaa jo jonkin aikaa. Islanti on maa, jossa käymisestä olen haaveillut lapsesta saakka. Eniten odotan kuitenkin Amerikan perheeni näkemista. Viime tapaamisesta on melkein kymmenen vuotta.

Hämeenlinnassa

Pidin tänään vapaapäivän töistä ja junailin Hämeenlinnaan. Päivään kuului leivoksia, käsitöitä ja linna. Hämeenlinnan linnassa olen käynyt aikaisemminkin mutta aina vain se on jotenkin karulla tavalla todella hieno.

Päivän kruunasi mukava retkiseura. Toisen seuralaisen kanssa ihastelimme kauniita holvikattoja ja juttelimme niitä näitä. Toinen seuralaisistani innostui erityisesti kivirappusista ja siitä, kuinka kaiku vastasi linnan saleissa.