Salsiccia-pastaa ja sitruunatorttua

Näyttää pahasti siltä, että blogini on muuttumassa ruokablogiksi. Sinänsä se ei ole mikään ihme. Vaikka olisi kiire, niin syödä pitää aina. Ja kun pitää ruoanlaitosta ja leipomisesta, ovat ne mukava tapa viettää vapaa-aikaakin.

Sunnuntaina kokkailimme Hakaniemen hallista haetusta Reinin lihan lammas-salsicciasta. Pastaahan siitä syntyi. Tomaatti-valkoviinikastike toimi hyvin mausteisen makkaran kanssa. Ostoslistalle laitetaan varmasti tulevaisuudessakin tuoremakkaroita. Herkullista ja helppoa.

Kahvin kanssa syötiin keväistä Mireillen sitruunatorttua. Lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä etukäteen ajattelin. Olin suunnitellut tekeväni piirakan silkkisellä ja kuohkealla täytteellä, mutta ohjeen täyte oli ennemminkin tuhti ja mantelijauheen vuoksi karhea. Maku oli kuitenkin kohdallaan. Ei liian makea, vaan raikkaan sitruunainen.

Taimenta ja hernemuusia

Hakaniemen hallista tarttui eilen mukaan pieni taimen. Se sai pintaansa suolaa ja pippuria ennen joutumistaan pannulla. Lisukkeeksi teimme herne-perunamuusin. Lisäksi tein ehkä ensimmäisen kerran elämässäni hollandaise-kastiketta, joka pienistä alkuepäilyistä huolimatta onnistui oikein hyvin.

Muuten eilinen kului rauhallisissa merkeissä. Lounas syötiin hallin Soppakeittiössä. Linssi-chilikeitto oli hyvää, mutta annos oli valtava. Samalla matkalla käytiin myös Kallion kirjastossa. Nyt on opiskeltu sekä New Yorkia että kameran käyttöä. Illalla katsoimme boksilta hömppää. The Break-Up, en suosittele.

Ostolakossa

Olen ollut ostolakossa siitä saakka, kun hankin tammikuussa ihanan Jolierin mekon. Kerran sorruin, melkein heti, ja ostin kuvan vihreän sormuksen. En ole käyttänyt sitä kertaakaan.

Suurin syy ostolakkoon on juuri tämä. Ostan kivoja juttuja hetken mielijohteesta ilman, että mietin kunnolla, tarvitsenko niitä oikeasti tai tuleeko niitä käytettyä.

Ostolakko säästää myös aikaa. Ei tarvitse mennä kauppoihin kiertelemään, kun ei kuitenkaan saa ostaa mitään. Sen sijaan kirjoitan muistiin, mitä oikeasti haluan ja tarvitsen, jotta sitten kun lakko päättyy, on ostosten kanssa selvät sävelet. Toki niin puritaani en ole, ettei lakon aikana saisi ostaa pakottavaan tarpeeseen. Esimerkiksi sukkahousuostokset ovat sallittuja. Mutta mitään suurempaa tai ainakaan turhaa ei ole tarkoitus ostaa.

Olin viime keväänäkin ostolakossa, jota kesti alkukeväästä kesään saakka. Hyvin meni ja turhista hankinnoista aiheutuvan ostokrapulan välttäminen tuntui hienolta. Nyt on tarkoitus lakkoilla ainakin pääsiäisen Tukholman matkaan saakka. Säästetyn ajan voi käyttää vaikka lukemalla niitä kirjahyllyyn tehtyjä lukuisia alehankintoja. Ja ruoasta ei ostolakon aikana tingitä, päinvastoin. Nytkin on tarkoitus suunnata Hakaniemen halliin tekemään viikonlopun kala- ja lihaostokset.

Teetä ja telkkaria

Väsyttää. Alkuviikko on ollut yhtä hulinaa. Tänään pääsin kuitenkin ajoissa kotiin ja jaksoin jopa raahautua kävelylle. Nyt teetä ja keksejä ja sohvalle katsomaan Top Chefia.

Kanaa ja mangochutneya

Ruokajutuista näyttää näköjään tulleen sunnuntain perinne. Tänään ei ollut aikaa haudutella lammaspataa viime viikonlopun tapaan. Kun koti oli saatu siivotuksi, oli molemmilla karmiva nälkä ja ruokaa piti saada nopeasti. Jääkaapista bongasin mangochutneyn lopun ja lähetin J:n kauppaan ostamaan kanaa. Sillä aikaa minä pilkoin sipulia, valkosipulia ja inkivääriä kastiketta varten. Niiistä, kanasta, chutneysta ja kermasta syntyi oikein maistuva pikakastike. Salaatiksi tein nopean inkivääri-kurkku-riisiviinietikkalisukkeen.

Vähän hienommista murkinoista pääsin nauttimaan perjantaina, kun teimme töistä reissun Tallinnaan. Ravintola Ö on valittu monena vuonna Eestin parhaaksi ravintolaksi, enkä yhtään ihmettele miksi. Alkuruoan härkä-carpaccio ja pääruoan ruijanpallas kanttarelleilla olivat uskomattoman hyviä. Cremee brulee on jälkkäri, joka alkaa olla aika nähty, mutta Ö:ssä sekin oli ykkösluokkaa. Kun vielä palvelu oli sopivan rentoa, juomat hyviä ja seura hauskaa, ei yhtään harmittanut, ettei Tallinnassa tällä kertaa ehditty mitään muuta.

Paluu arkeen

Elämä on taas palannut vanhoihin uomiinsa. Töissä riittää niin paljon puuhaa, että päivien lisäksi siellä ovat viime aikoina kuluneet illatkin. Huomaan, että motivaatiota ylitöihin on huomattavasti vähemmän kuin joskus alkuaikoina. Silloin kaikki oli kiinnostavaa ja illatkin menivät siinä sivussa uutta oppien. Nyt jokainen tunti, jonka vietän töissä kahdeksan työtunnin jälkeen, on liikaa. Mitä pidempiä päiviä töissä tekee, sitä vaikeampi vapaalla on päästä irti työasioista.

Yritän siirtää ajatukset talven lomamatkaan ja siihen tunnelmaan, kun työasiat olivat kaukana, aurinko paistoi ja edessä siinsi huikean kaunis maisema.

Lammasta ja punajuurta

Meillä on vietetty tänään laiskaa sunnuntaita lähinnä odotellen, että lammaspata kypsyy uunissa. Sain idean ruokaan Siskot kokkaa -blogista ja pata toteutettiinkin hyvin pitkälle ohjeen mukaan. Lihaksi J haki eilen hallista lampaan lapaa. Muina aineksina oli punajuurta, sipulia, valkosipulia, punaviiniä, punaviinietikkaa,siirappia ja mausteita. Liha ja juurekset käytettiin paistinpannun kautta ja sitten kaikki ainekset siirrettiin pataan ja uuniin. Tämän jälkeen odoteltiin kolmisen tuntia, minä aikana liha kypsyi niin, että alkoi irrota luista ja punajuuret muuttuivat juuri sopivan pehmeiksi. Helppoa ja ah niin hyvää. Sunnuntain päivällisen kruunasi vaniljajäätelö vaahterasiirapilla.

Levyhankintoja

Meillä on ollut tapana hankkia omaksi ne levyt, joita tulee kuunneltua paljon Spotifysta. The xx on soinut kovasti siitä saakka, kun näin kyseisen bändin viime vuoden Flow-festareilla ja ihastuin. Keikka oli huikean hieno mutta niin on levykin.

Amazonista tuli xx:n lisäksi tilattua samalla vaivalla muutama muukin levy. Etenkin Bonobon Black Sands ihastuttaa.Suosittelen. Sen sijaan Adelen kovasti hehkutettu uutuus ei ainakaan vielä innosta.

Huomenna musiikkia piisaa lisää. Cut Copy saapuu keikalle Helsinkiin ja me innostuimme hankkimaan sinne viime tipassa liput. Minua kiinnostaa myös lämppärinä esiintyvä Villa Nah.

Syntymäpäivä

Taas on iässä yksi vuosi lisää.Sain syntymäpäivälahjaksi virkatun, pirteän vihreän kopan ja muutaman kirjan.Toinen kirjoista on Tuomas Kyrön Tilkka, jolta odotan kyrömäistä huumoria ja aidonoloisia ihmiskuvauksia. Toinen on kokoelma kirjeitä vuosilta 1864-1866, joissa Charles Baudelaire tekee pilkkaa belgialaisista. Belgiassa jonkin verran oleskelleena, on kiinnostavaa lukea, miten tuon ajan ranskalainen runoilija näki kyseisen maan ja sen ihmiset.

Eilinen syntymäpäivä kului työpaikan talviulkoilupäivässä Messilässä. Tällä kertaa päätin muutaman työkaverin kanssa kokeilla ratsastusta. Hauskaa oli, mutta ei ole enää, kun erityisesti vatsalihakset ja sisäreidet anovat armoa, kun vähänkin yrittää liikkua.

Hyvä sunnuntai

Tänään on ollut hyvä päivä. Aamulla rauhallinen aamiainen. Sitten siivous, vauhdilla koti kuntoon. Syömään etiopilaista ruokaa Jadgariin. Olipa muuten herkullista. Erilaisia muhennoksia, joita syödään käsin lettumaisen leivän, injeran, kanssa. Kamerakin oli mukana, mutta olin annoksesta niin innoissani, että unohdin napata kuvan. Puotilaan meren jäälle luistelemaan. Tuulta oli taas sen verran, että vajaassa tunnissa oli voimat nollissa. Nyt hedelmäsalaattia ja sitten Idolsin pariin.

Black Swan

Black Swan on visuaalisesti huikaiseva ja näyttelijätyöltään vakuuttava elokuva. Natalie Portman on todella ansainnut oscarinsa. Mielestäni hyvä elokuva on sellainen, joka jää tarinana pidemmäksikin aikaa mietityttämään. Sitä Black Swan on ehdottomasti.

Suosittelen kuitenkin niitä, joille elokuvat tulevat herkästi uniin, harkitsemaan vielä toisen kerran, haluavatko mennä katsomaan tämän elokuvan. Black Swan on tunnelmaltaan alusta saakka hyvin ahdistava. Lisäksi kauhuelokuvatyyppiset säikyttelyt saivat allekirjoittaneen useampaan otteeseen lähes putoamaan penkiltä.

Elokuvan jälkeen kävimme mielenkiintoiset keskustelut seurana olleinen ystävien kanssa ensin Benjamin's Bistrossa pastan äärellä ja sen jälkeen St. Urho's Pubissa oluilla. Kaikki olivat tehneet hyvin erilaiset tulkinnan Black Swanin juonenkäänteistä ja elokuvan sanomasta. Mielenkiintoista.

Hella & Huone

Hella & Huone on äänestetty monta kertaa Tampereen parhaaksi ravintolaksi. Viime perjantain visiitillä minä en harmikseni vakuuttunut ravintolasta.

Ensimmäistä kertaa Tampereella helmikuussa vietetyt Food is Art -kulinaariviikot houkuttelivat ihmisiä tutustumaan ruoan taiteelliseen puoleen. Mukana oli yhdeksän ravintolaa, joissa kaikissa tarjottiin erilaista 37 euroa maksanutta kokonaisuutta. Hellan & Huoneen osalta varmistin vielä etukäteen, että Food is Art -menun ruoat olivat edullisesta hinnastaan huolimatta ravintolan varsinaiselta ruokalistalta .

Aluksi tarjoiltu keittiöntervehdys oli annoksena kaunis, mutta en päässyt kiinni sen tunkkaiseen suolaisen ja makean yhdistelmään. Pääruoka koostui useasta hieman irrallisesta osasta, joista persiljapyree oli toimivin, karitsa valitettavan sitkeää. Jälkiruoka oli ehdottamasti annoksen toimivin osa. Maku oli hyvä, mutta tämänkin annoksen taiteellisuudesta voi olla montaa mieltä.

Haaveilin monen vuoden ajan illallisesta Hellassa & Huoneessa mutta ajattelin, että ravintola on sen verran hinnakas, että säästän käynnin johonkin tärkeään hetkeen. Nyt ajattelin saavani erinomaista ruokaa järkevään hintaa mutta valitettavasti sain pettyä.